torstai 7. huhtikuuta 2011

Adamas - kalastajakylätunnelmaa


Torstaiaamu valkeni Miloksella pilvisenä ja tuulisena. Päätin pitäytyä suunnitelmassani ja tutkia Adamasia tänään. Huomenna olisi sitten vuorossa bussimatkaa saaren muihin osiin. Lämpötilaa en osaa teille tarkkaan kertoa sillä uskollinen lämpömittarini oli päättänyt hypätä Sifnoksella parvekkeelta yhtenä yönä. Aamulla tähyilin alas parvkkeelta ja löysin sen talojen välisestä ohuesta kuilusta josta en sitä enää takaísin saisi ongittua. Sääennusteen mukaan tämän päivän ylin olisi siinä +16 asteen kieppeillä.



Lähdin kymmenen aikoihin aamupalalle. Kätevimmältä vaihtoehdolta vaikutti Cafe Yankos, siis se sama paikka missä olin syönyt edellisenä iltana. Kahvilassa oli nopea nettiyhteys, joten sain samalla päivettyä blogia. Ison cappucinon ja toastin voimin lähdin kiertelemään kylässä.








Adamasissa on todella vielä pienen kalastajakylän tuntu, vaikka se on isompi kuin esimerkiksi Sifnoksen Kamares.





















Mereltä katsottuna vasemmalla puolella kaupunkia on pieni hienohiekkainen ranta joka tietenkin oli vielä talvikunnossa. Viivähdin autiolla rannalla hetken ja annoin vain ajatusteni virrata....









































Hotellin omistajaperheen tytär suositteli minulle kahta tavernaa jotka olisivat auki. Toinen, liharuokiin keskittyvä Flisvos sijaitsee aivan satamaa vastapäätä. Toinen, Navagio, on rantakadun varrella vähän matkan päässä keskusaukiolta, mereltä katsottuna oikealla puolella kylää siis.

Päätin säästää liharuuat iltaa varten ja valitsinkin lounaspaikaksi Navagion. Ja kylläpä olikin oikea valinta! Ensin pöytään tuli grillattua leipää ja pieni lautanen oliiviöljyä, jossa oli mukana punaista aurinkokuivatuista tomaateista tehtyä tahnaa. Paikan isäntä luetteli mitä olisi tänään tarjolla; possu- ja kanasouvlakia, possunfilettä jne. Kysyin olisiko mitään kalaa tarjolla. Isantä antoi vaihtoehdoiksi pienet friteeratut kalat tai sitten hänellä olisi keltajuovamulloa (red mullet) jonka voisi paistaa tai grillata. Valitsin keltajuovamulloa  grillattuna. Mukaan tomaatti-kurkku-sipulisalaatti.

Ja voi pojat miten tajuttoman hyvää kala oli! Täydellisesti grillattu, vain suolaa ja tuoretta persiljaa mausteena ja sitruunaa oman maun mukaan. Raikasta, tuoretta ja kevyttä!



Talon puolesta tuli vielä jälkiruoka: kreikalaista paksua jugurttia jonka päälle oli kaadettu ihanasti hunajaa ja siroteltu pähkinärouhetta. Muutama cocktaikirsikka koristeena...





Sanoin tavernan isännällekin että nyt taidan olla taivaassa, mikä ei kyllä tätä reissua ajatellen olisi mikään ihme muutenkaan!









Taivaslounaan hinta oli 22,60 euroa, josta 0,5 litraa viiniä oli 2,60 e, leipä 1 e, tomaatti-kurkku-sipulisalaatti 4 e ja kala-annos 15 e. Jättämäni ansaitun tipin kanssa 25 e.







Lounaan jälkeen kiertelin vielä hieman. Hyvää ruokaa, vähän viiniä ja paljon raitista meri-ilmaa olivat tehneet tehtävänsä; oli siestan aika. Nukuin reilun tunnin päiväunet aivan "taju kankaalla", unia nähden.



Illalla päivitin jälleen blogia ja valmistauduin ulos lähtöön. Koska olin syönyt lounaan myöhään, myös illallisen aloitus ventyi yli kymmenen. Mutta siihen aikaan ei täällä ole vielä mikään myöhäinen ajankohta aloittaa ruokailua.


Päätin nyt sitten mennä siihen toiseen hotellin suosittelemaan paikkaan, Flisvokseen. Paikassa oli muutamia paikallisia perheitä ja porukoita ja yksi turistipariskunta. Tämän tavernan lista oli pitkä, mutta lopulta tarjoilija näytti ne muutamat annokset joita oikeasti oli saatavilla. Alkuruuaksi tarjoilija ehdotti grillattuja munakoisoja paikallisen juuston ja tomaatin kanssa. Kuulosti tutulta...! Päätin kokeilla heidän versiotaan ko. annoksesta, jospa saisin sillä tavalla näkökulmaa. Ja kyllä sainkin!


Sain nimittäin nyt jotain niiin paljon parempaa kuin Cafe Yankosissa edellisenä iltana! Rakastan munakoisoa ja tässä annoksessa oli kaikki kohdallaan!

Pääruuaksi tarjoilija suositteli jänistä (rabbit, onko se nyt jänis tai kani täällä). Ei tarvinnut kahta kertaa kysyä!
Jänis oli kypsennetty tomaattikastikkeessa ja tarjoiltiin ranskalaisten kanssa.



Ja ruoka oli taivaallisen hyvää. Tosin liha tai kala tomaattikastikkeessa ei kuulu suosikkeihini, eli olisin itse tarjonnut lihan ihan sellaisenaan, myös ilman niitä ranskalaisia, mutta annos oli ihan Ok. Varsinkin kun liha oli todella, todella mureaa. Myös tässä paikassa tuli talon puolesta jälkiruoka, pieni kippo jugurttia ja hunajaa. Yhteensä ruuat tekivät 17 euroa, eli tippeineen 20 e.







Ja sitten pahoittelen jo valmiiksi sitä mitä joudutte seuraavaksi lukemaan.... Mutta aivan pakko kertoa vessareissusta taverna Flisvosissa tähän ruokatarinoinnin päätteeksi. Tahdon painottaa, että kävin vessassa ennen kuin aloin syömään, joten vierailuni pikkulassa ei siis liity tarjoiltuun ruokaan mitenkään, lähinnä sitä ennen kittaamaani veteen. 
Mutta asiaan: Täysautomaattinen vessa - nyt sekin ihme on sitten nähty.

Jo siinä vaiheessa kun olin vessan oven lähellä valot syttyivät edelläni. Mahtavaa, automaattiset valot, mutta niitähän nyt on nähty. Valistsin "naisten kopin" ja jälleen valot syttyivät itsekseen. Istuin alas suorittamaan asiani ja kun olin saanut pikkuhädän suoritettua, vedin paperia rullasta ja pyyhin. Kun käännyin laittamaan paperin roskikseen yllättäen roskakorin läppä aukesi... Liiketunnistimella toimiva roskis! Kuinka äärettömän kätevää kreikkalaisessa vessassa!

No, nousin ylös, nostelin housut ja aloin etsimään vipua millä huuhtoa vessa. En löytänyt vipua, en poljinta, en nappia enkä mitään millä vessan saisi vedettyä. Heiluttelin kättä ympäriinsä ja kokeilin kaikkea. No, olkoon sitten, ajattelin ja siirryin kopista pois pesemään kädet. Ja perässäni kuulin kuinka vessa veti itse itsensä.

On kai tarpeetonta sanoa että myös käsienpesulavuaarissa oleva hana oli liiketunnistimella toimiva ja samoin käsienkuivauspuhallin. Olin käynyt vessassa koskematta mihinkään muualle kuin vessapaperiin tai itseeni.

Olin sanaton.


1 kommentti:

  1. Kiitos blogista. Olimme viime kesänä Miloksella ja em. ravintolat olivat meidänkin suosikkeja. Meidän kaksi teinineitiä tulivat Flisvoksen vessasta nauraen, eivätkä suostuneet kertomaan naurun syytä vaan pyysivät minua menemään vessaan ja kieltämättä melkoinen kokemus se olikin :). Minä myös huidoin ja heiluin etsin huuhtelunappia ja päätin myös jättää huuhtelun sitten sikseen!
    Sifnokseen tutustuminen jäi seuraaviin reissuihin ja Milokselle haluan ehdottomasti uudelleen.

    Eija

    VastaaPoista