Fira - valokuvausta myötä- ja vastamäessä

Heräsin yöllä ensin siihen että oli kuuma. Sammutin lämmityksen ja otin toisesta jalasta villasukan pois. Nukahdin.  Jonkun ajan päästä heräsin siihen, että toisella jalalla oli kuuma mutta hartioilla ja päällä kylmä. Napsautin kaukosäätimestä lämmityksen päälle, otin toisenkin villasukan pois ja vedin peittoa korviin. Nukahdin saman tien. Sitten heräsin siihen että oli kuuma ja käsi jo tottuneesti etsi kaukosäätimen yöpöydältä.  Naps. Ja sitä rataa… Ensimmäinen yö Santorinilla oli siis ”säätämistä”, mutta silti heräsin reilun kahdeksan tunnin unien jälkeen täysin levänneenä ja onnellisena.

Kun suihkusta tuli aamutuimaan lämmintä vettä, päätin että jatkan viipymistäni tässä hotellissa ja Santorinilla ainakin sunnuntaihin. Jos hotellissa on tilaa siis... Huoneen hintaan (30 e/yö) kuului vielä kaiken päälle aamiainen. Saapuessani yhdeksän aikoihin respaan aamupalalle, huomasin että paikalla oli minun lisäkseni vain japanilainen pariskunta. Eiköhän jatkoyöt onnistu. Aamiainen oli juuri passeli: tuoremehua, kahvia (jossa olisi saanut olla vähän enenmmän kahvia minun makuuni), croissantti, kakkupala, paahtoleipää, kinkkua ja juustoa sekä voit, marmelaadit ym. tykötarpeet.

Keskustelin hotellin isännän kanssa jatkoöistä ja asia oli heidän puolestaan OK. Hyvä, nyt voin siis alkaa suunnitella jatkoa sunnuntaista eteenpäin. Ennen Milosta suunnitelmissani oli poiketa joko Ioksella tai Folegandroksella tai molemissa.

Puhuin ääneen suunnitelmistani, varsinkin Folegandroksesta joka kiinnosti minua enemmän ja hotellin isäntä kauhisteli kuulemaansa. "Eihän siellä ole mitään eikä ketään tähän aikaan vuodesta!" Minä kerroin hakevanikin mahdollisimman hiljaista ja yksinäistä paikkaa. Aloin siinä sitten kuitenkin pohtimaan että olisiko järkevämpää mennä jollekin vähän isommalle saarelle. Eilisen pysähdyksen perusteella esim. Naxoksella näytti olevan mukavasti elämää, ilman turistejakin. En tosiaan kaipaa turistiryysistä, mutta palveluita ja paikallista elämänmenoa olisi kiva olla. Toisaalta haluan ehdottomasti käyttää tilaisuuden hyväkseni ja nähdä jokun uuden saaren. Jäin pohtimaan vaihtoehtoja....

Täällä eletään nyt selvästikin hektisiä aikoja; paikkoja kunnostetaan, maalataan ja puunataan. Huomenna alkaa huhtikuu ja sesonki. Ihan kuin koko saari olisi täynnä valmistautumisen tunnelmaa ja viime hetken kiirettä.

Nytkin vielä juuri ennen auringonlaskua kuuluu poraamisen ja vasaran kilkatuksen äänet ja miehet keikkuvat tikapuillaan maalisutiensa kanssa.  Kunhan vaan tuo sää vähän lämpenisi!

Tänään lahjomaton hotellihuoneen ulkopuolelle jättämäni lämpömittari on näyttänyt +16 astetta ja taivas on ollut täysin pilvinen. Siihen kun lisätään kohtalaisen kova tuuli ja pieniä vesisateen ripsuja silloin tällöin ovat villapaita ja tuulenpitävä takki olleet tarpeen.

Mutta te jotka minut tunnette, tiedätte että tämä on minulle aivan täydellinen keli: raikasta merituulta ja lämpötila alle +25C. Alkuillasta satoi vähän enemmän ja kyllä sateen jälkeen kaikki tuoksuu aivan erilaiselta! Voi suorastaan haistaa puut ja maan tuoksun.

Tänään olen siis aamiaisen ja blogin päivityksen jälkeen käyttänyt päiväni täällä Firassa kiertelyyn ja valokuvaamiseen. Ja täällä käveleminen tarkoittaa oikeasti kiipeämistä ja laskeutumista. Valokuvista voitte todeta korkeuserot. :)

Valokuvauksen kannalta aurinkoinen sää olisi tietysti hyvä. Nyt kaikki kuvat näyttävät hieman haljuilta, ei ollenkaan sellaislta "kreikansinisiltä" kuin yleensä. Lisäksi hyviä kuvakulmia etsiessäni minua on huvittanut yksi seikka: sähköjohdot. Lähes kaikkiin kuviin saa mukaan jonkinsortin kaapelin tai johdon. Niihin upeisiin postikortikuviin tarvitsisi photoshopin avuksi!

Kaikkia kuvia en tähän tekstin sekaan voi liittää, mutta yritän ladata ne jossain vaiheessa nettialbumiin.

Tämän päivän kohokohtia ovat olleet kauniit maisemat, raikas ulkoilma, piipahdus ystävällisessä Irkkupubissa ja ne kauniit maisemat.

Iltani päättyi hotellin isännän suosittelemassa Taverna Nikolasissa. Söin kreikkalaisen salaatin ja lammasta sitruunakastikkeessa. Lammas oli aivan taivaallisen hyvää vaikka annoksen ulkonäkö ei sitä ehkä kerrokaan.

Amazing Race Ateenassa

Ensimmäinen Kreikan aamu... ja kello 5.30. Ai että nukuin hyvin!

Suihkuun, meikki ja hiukset kuntoon ja aamupalalle. Tarkoituksena lähteä hotellilta tasan klo 7.00 jotta ehdin klo 7.25 lähtevään laivaan. Edellisellä kerrallahan v 2009 otin paniikissa taksin koska en ollut varma osaanko oikealle laivalle ja tiukalle meni; olin laivassa 10 min. ennen lähtöä. Nyt kuitenkin tein jo eilen illalla päätöksen, että kävelen aamulla satamaan. Matka portille E7 on kuitenkin vain muutama sata metriä.

Kaukaa viisaana olin myös maksanut huoneen jo saapuessa, eli tasan seitsemältä lähdin laukkuni kanssa satamaan päin. Ja portille E7. Ja portilla E7 oli ihan erimerkkisiä laivoja. Mitä?!? Ja kaukana kaukana suuren U-muotoisen satama-altaan toisella, siis aivan vastakkaisella laidalla, köllötteli Blue Star Paros valmiina lähtöön. Kyllä, sana "Paros" sen laivan kyljessä luki. Mitä hemmettiä??

Se kertoo varmaan jotain epätodellisesta olotilastani että marssin portilla E7 sijaitsevaan BSF lipputoimistoon kysymään missä laiva on.... Jotenkin kai kuvittelin, että on olemassa kaksi "Paros" nimistä laivaa ja se toinen on vaan myöhässä.... tai että se lähtee tuolta toiselta puolelta ja sitten pyörähtää ympäri satama-altaassa ja peruuttaa ottamaan matkustajat tältä portilta... tai että olen nyt vaan nähnyt ihan harhoja!!! Tai että kaikki on vaan pahaa unta ja kohta herään.

Poika toimistossa sanoi, että laiva lähtee sieltä missä se on ja että minun pitää kävellä koko satama-alue ympäri. Jaa mitä?? Epätoivoisena mittailin matkaa, ja totesin että en ikimaailmassa ehtisi laivaan edes juoksemalla. Matka vaan on liian pitkä. Siinä meni mun laiva! Voitte uskoa, että hieman kirosin... ja ennenkaikkea sitä että en ollut ottanut sitä taksia hotellilta.

Taksia, TAKSIA. Äkillinen agressio ja ylioptimismi ottivat yllättäen minusta vallan ja päätin löytää taksin vaikka sitten tahdonvoimalla. Minähän yritän edes!

Portilla E7 oli vähän kauempana kolme taksia tolpalla. Juoksin siihen suuntaan mutta kaksi taksia lähti juuri pois. Kolmas oli vielä paikoillaan hätävilkut päällä. Juoksin taksin luo ja tähyilin ympärilleni näkyykö kuskia missään. Onneksi kuski bongasi minut kesken flirttailunsa (lipputoimiston tytön kanssa) ja kysyi tarvitsenko taksia. Tarvitsen! Huusin, että minun pitää ehtiä Blue Star Paros laivaan. Tyttö näytti samaan aikaan kauhistuneelta ja huvittuneelta ja koputteli rannekelloaan. Taksikuski sen sijaan sai jalat alleen ja kohta oli laukkuni lennähtänyt takakonttiin. Juuri ja juuri sain takapenkillä oven kiinni kun jo mentiin. Kello näytti 7.20. Viisi minuuttia aikaa.

Kysyin kuskilta onko meillä mitään mahdollisuuksia ehtiä. "Don´t worry, you´ll make it!" sanoi kuski ja sitten sitä mentiin. Yhtäkkiä minua alkoi naurattaa ihan hillittömästi, mutta kauhultani en voinut edes nauraa. Tämähän on ihan Amazing Race! Matkalla oikealle portille oli ainakin kolmet liikennevalot ja muuta liikennettä ihan kiitettävästi. Kuski vaihteli kaistaa ja puikkelehti autojen väleistä. Satama oli tietenkin tien toisella puolella, tien jolla molempiin suuntiin oli kaksi kaistaa. Ensin kuski ehdotti, että hän jättäisi minut sataman portin kohdalle, mutta pyysin kuskia kuitenkin tekemään U-käännöksen jos vaan mahdollista. Ajattelin, etten ikinä pääse neljän kaistan yli tässä liikenteessä, kun suojatietäkään ei siinä ollut. Kaistojen välissä oli tietenkin aita joten kuski joutui ajamaan muutaman sata metriä sataman portin ohi voidakseen kääntyä. U-käännös näytti olevan lähes mahdottomuus, sillä vastaantulevaa liikennettä oli koko ajan tasaisena virtana.

Kuin ihmeen kaupalla jostain ilmestyi rako johon kuski auton pyöräytti. Käännös meni hieman pitkäksi joten pientä paikkausta joutui tekemään. Kello oli 7.23 kun taksi pysähtyi jarrut kirskuen portin eteen. Sisään ei enää voinut ajaa, sillä portti oli jo suljettu. Kuski auttoi laukkuni takakontista. Lykkäsin 20 euron setelin (pienin seteli mitä minulla oli) kuskin käteen ja kiitin päiväni pelastamisesta. Matkan hinta olisi ollut oikeasti n 3 euroa... Olisin kyllä lisäksi pussannut miestä jos aikaa olisi ollut. Juoksin laivaa kohti ja ehdin juuri ja juuri. Olin viimeinen joka laivaan nousi, sillä paatti lähti tasan 7.25. Laivapoikia nauratti ja niin minuakin kun laukun säilöön jätettyäni nousin liukuportaita yläkerroksiin. En tiedä olisiko oikeasti pitänyt itkeä vai nauraa...

Liitän tähän kuvia jotka otin laivan kannelta kun se loittoni Piraeuksesta. Niitä aivan ensimmäisiä kuvia en kuitenkaan voi käyttää, sillä ne ovat ihan tärähtäneitä. En meinannut millään saada käsieni tärinää lakkaamaan...

Merimatka Santorinille kesti 7,5 tuntia laivan pysähtyessä ennen sitä Paroksella, Naxoksella ja Ioksella.

  

Sää oli puolipilvinen ja tyyni, vaikka toki avomerellä tuulikin välillä kovaa. Muutamina hetkinä kannen terassilla pääsi nauttimaan auringonpaisteestakin.

Aika kului mukavasti kirjan ja nettisurffailun parissa. Laivan langatonta yhteyttä pääsi käyttämään 3 eurolla 120 minuuttia.

  

Saapuminen Santorinille oli pilvisestä ja sumuisesta säästä huolimatta hieno kokemus. Saari näyttää todellakin isolta suklaakakulta joka on päältä koristeltu kermavaahdolla. Valkoiset kylät kalderan laidoilla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaldera) hohtavat tummasta taustasta kauniisti. Voin vain kuvitella miten vaikuttava näky onkaan aurinkoisella säällä.

 Satamassa oli muutamia huoneentarjoajia, mutta minulla ei nyt ollut tarvetta heille sillä olin etukäteen varannut pari yötä Galatia Villas nimisestä hotellista. Koska hotellin palveluun ei kuulunut nouto satamasta, tarvitsin jälleen taksin. Satamassa olikin takseja odottamassa pitkä liuta ja ei kun matkaan vaan. Ihan yhtä upeaa kuin laivan saapuminen alhaalla vuorenseinämässä olevaan satamalaituriin oli myös taksimatka satamasta ylös Firaan. Nousimme serpentiinitietä ylös, ylös ja ylemmäs ja maisemat olivat huikeita. Korkeanpaikankammoisille tämä kohde ei kyllä sovellu!

Taksi löysi hotelliin perille ja maksoi tippeineen 15 euroa. Ja hotelli: aivan upea! Sain hyvää palvelua heti alusta lähtien ja huoneen nro 1, katutasosta.

Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Huoneen sisustuksessa oli käytetty tummaa puuta ja tummanruskeaa kiveä. Verhot ja päiväpeitto olivat viininpunaiset ja lattia sekä seinät kermanväriset.

Peili oli sijoitettu kivistä rakennettuun holvikaaren muotoiseen nurkkaukseen ja koristeltu kynttilöillä ja kauniilla esineillä. WC oli pieni mutta siisti. Vaatekaapissa oli useampi henkari ja silityslauta ja -rauta. Asiat joita harvemmin Kreikassa näkee. Ja huoneessa tietenkin toimi langaton nettiyhteys.

Huoneessa oli kylmä (+18C), mutta onneksi lämmitys toimi. Laattalattia oli tietysti ihan

jäinen joten villasukat tulivat tarpeeseen. Ulkona lämpötila oli myös n. +18 C mutta kovin oli pilvistä.

Purettuani hieman tavaroita lähdin etsimään lähikauppaa. Olin hotellin respasta saanut kartan ja hyviä ohjeita kaupoista ja auki olevista tavernoista. Kävin kääntymässä kylän keskustassa, bongasin bussiaseman ja muutamia auki olevia kahviloita.

Istahdin erääseen kahvilaan lasilliselle ja koin jälleen jotain ihmeellistä. Huomioini kiinnittyi kahvilan seinällä olevaan vanhaan pariskuntaa esittävään valokuvaan. Säpsähdin, sillä kuva oli aivan samanlainen kuin isovanhemmillani on heidän seinällään omista vanhemmistaan. Ihmeellistä oli se, että myös kuvan henkilöt näyttivät samannäköisiltä kuin isovanhempieni (en nyt muista kummanko - mummun vai ukin) vanhemmat. Piirteet olivat hämmästyttävän samannäköiset! Minun oli pakko mainita kahvilan tytölle asiasta, sillä jäin todella tuijottamaan kuvaa. Mystinen tunne...

Löysin myös minimarketin josta ostin vettä ja paikallista viiniä jota kauppias lorotteli minulle suoraan hanasta tyhjään vesipulloon (!!).

Palasin kylille vielä illemmalla vähän ennen auringonlaskua ottamaan muutamia valokuvia ja kiertelemään.

Illallista söin yhdessä niistä muutamasta auki olevasta tavernasta ja ihan kelpo murkinaa sainkin.

Itse tehtyä taramasalataa, oliivitahnaa ja mussakaa. Nams!

  

Hotellille hipsin sateen saattelemana joskus klo 22 jälkeen. Lämmitykset päälle, pitkähihaista ja -lahkeista yövaatetta ja villasukat ja kaivautuminen peiton alle. Vielä yksi mukava yllätys oli edessä sillä päiväpeiton alta löytyikin ihka oikea untuvatäkki raikkaassa valkoisessa pussilakanassa! Aaah, mitä odottamatonta luksusta Kreikassa!

Lentävällä saunalla ministerisseurassa

Kello 02.30 on aikainen aika herätä.

Se oikeastaan voisi olla paremminkin nukkumaanmenoaika. Tänä aamuna se oli kuitenkin lukema kännykän näytöllä kun herätyskello soi.  Laukku oli pakattu illalla valmiiksi tai ainakin olin kerännyt kaikki tavarat siihen ympärille. Reissuunlähdön jännittävin hetki oli käsillä: mahtuvatko tavarat laukkuun ja laukku kiinni? Jaksanko nostaa laukun irti lattiasta?

Täytyy sanoa, että pakkaaminen on aina vaan helpompaa kun muistaa ottaa huomioon kaikki ne tavarat ja vaatteet jotka viime kerralla ja sitä edellisellä kerralla palasivat kotiin tarpeettomina.  Parasta on siis rehellisesti tunnustaa vanhat virheensä ja tehdä korjaava liike.  Sori, kaverit (kosteuttava hiusnaamio, ompelusetti, sanakirja, se mekko joka melkein mahtuu päälle ja nappaskengät)  te jäätte nyt kotiin. ”Entä jos…” –ajattelu on pakkaajan pahin vihollinen!

Toisaalta kokenut pakkaaja on pannut myös merkille ne pienet, mutta niin tarpeelliset välineet joita ilman ei kannata lähteä matkaan.  Pieni taskulamppu, laukkukoukku, korkinavaaja jne. 

Vaikka pakkaaminen  olikin noiden tavaroiden osalta nyt helppoa, oli huikan vaikeuksia hahmottaa oikeaa ja asianmukaista garderoobia. Saarilla on tällä hetkellä päivän ylin lämpötila +14 – +18 C mutta yöllä lämpötila voi laskea +10 asteeseen, jopa alle.  Ja jos on aurinkoista niin silloinhan on ihan mukavan lämmintä, mutta jos on pilvistä, tuulee tai sataa ihan varmasti on kylmä. Ja ne kiviset hotellirakennukset laattalattioineen ovat varmasti ”ihanan” vilpoisia. Niinpä ensimmäiset vaatekappaleet jotka pakkasin mukaan olivat villasukat ja pitkät kalsarit. Niiden uskon tulevan tarpeeseen nukkumaan mennessä.  Lisäksi muuta pitkälahkeista ja –hihaista lähti tällä kertaa mukaan tavallista enemmän. Periaatteessahan syksyn reissuilla en juurikaan ole tarvinnut pitkähihaista, vastaavasti nyt jätin spaghettiolkaintopit ja rantavarusteet ihan suosiolla kotiin.

No, palataanpas asiaan. Laukku meni kiinni ja sain sen liikkeelle ihan omin voimin vaikka hiukan semmoinen pyörillä liikuteltava siitä kyllä tuli. Siispä klo 04.00 odotin taksia joka vei minut linja-autoasemalle klo 04.20 lähtevään bussiin. EB on siististi cool. J Ja niin oli ilmakin: -6 C näytti mittarini aamuyöstä.

Kuten kuvasta näkyy, aamuyön tunteina opin mm. että Valkeakoskelta, laiturista 2 on kansainvälinen ja laaja valikoima kohteita joihin matkustaa....

Reilut pari tuntia myöhemmin olin Helsinki-Vantaalla lähtöselvitysjonossa joka eteni superhitaasti vaikka jonottajia oli vain muutama edelläni… En nyt lähde tässä tarkemmin erittelemään mitkä kansalaisuudet törkeästi etuilivat ja millaiset perhekoot aiheuttivat hidastelua, jottei rasistiksi leimattaisi, mutta sen sanon vaan että se aika oli pois suunnitelluista aamuKAHVEISTANI (ja perinteisestä lähtökuohuviinistä). Ja pakko vielä huomauttaa että oma lähtöselvitykseni kesti 2 minuuttia!

Viimeistään turvatarkastus varmisti sen etten ehtinyt nauttia aamiaista kentällä. Laukkuni läpivalaistiin ensin kolme kertaa, sitten se tyhjennettiin vähemmän epäilyttävistä tavaroista ja läpivalaistiin pari kertaa uudelleen. Lopulta läpivalaistiin enää pientä meikkipussiani jossa on puuteri, pieni peili, huultenrajauskynä, pussi Finrexinjauhetta, puuteripaperia ja meikkikynien teroitin. Tarjosin itse syyksi teroitinta. Ei. Lopulta epäilyttävä esine selvisi: he suhtautuivat erittäin korkein epäilyksin huultenrajauskynääni. Tiedän, että se sävy ei ehkä ole kevään muotiväreissä, mutta en minä nyt sillä lentokonekatastrofia, saati murhaa saisi aikaan...

Malevin lento oli onneksi lähdössä ajoissa. Kun pääsimme koneeseen (bussikuljetuksella) oli vastassa itse asiassa lentävä sauna. Joku oli säätänyt koneen lämmityksen kaakkoon ja vetänyt säätönupin irti. No, lomalaiset ei pienistä valita! Varsinkin jos kyyti kelpaa ministerillekin. En nyt lähde sitäkään näin vaalien alla erittelemään että kuka matkusti ja minne, mutta paremmassa seurassa oltiin :-)

Budapestin kenttä on kyllä kiva, siisti ja sopivan kokoinen. Ja hyvää palvelua sai joka tiskillä. Myös jatkolentoni Ateenaan lähti ajoissa ja se itse asiassa laskeutui lopulta etuajassa. Jälkeenpäin ajatellen olisin siis hyvin ehtinyt klo 17.30 lähtevään Blue Star Ferriesin iltalaivaan. Sain laukun heti ja ehdin hyvin klo 15.30 lähtevään X96 bussiin kentältä Pireaukseen. Koneen alkuperäinen laskeutumisaika oli klo 15.10 ja sillä perusteella aikoinaan tein ratkaisun etten yritäkään ehtiä jatkamaan matkaa enää samana iltana. Bussi X96 matka-aika on kuitenkin 1,5 tuntia, eli pahimmassa tapauksessa ja kovassa iltapäiväruuhkassa en olisi ehtinyt laivaan. 

No, Pireaukseen yöksi jääminen oli siinäkin mielessä hyvä asia, että nyt näin alueen päivänvalossa. V. 2009 saavuin sinne keskellä yötä ja juoksin lipputoimistoon aamuhämärissä. Nyt jäin bussista pois siinä missä pitikin ja kävin Blue Star Ferriesin toimistosta ostamassa lipun aamun laivaan. Olin tietenkin varannut saman hotellin kuin v 2009 (Pireaus Dream) ja vaikka en ollut ihan varma muistaisinko  kävelyreitin hotellille, päätin kuitenkin kävellä.  Kävelyä puolsi myös ihana aurinko joka oli tullut esiin pienten lentokentällä ja matkanvarrella olleiden sateenripausten jälkeen. 


Toki löysin helposti hotellin vanhojen muistikuvien varassa. Siinä yksi yksin matkustavan naisen tärkeä ominaisuus: paina aina mieleesi missä kuljet, mistä risteyksestä käännyt ja mitä maamerkkejä voit muistaa hyvin ja käyttää apunasi. Kartan kanssa hortoileva eksyneen näköinen turisti on unelmakohde hämärämiehille. Ja niitähän täällä Pireauksessa ainkin riittää. Kannattaa siis oikeasti olla varovainen, sillä tänäänkin sain perääni sellaisen herhiläisen että.... Ensin ollaan myyvinään jotain, mutta kun tekee selväksi ettei ole kiinnostunut, alkaa se "juuaarabuutifulwoman" hokeminen ja perässä juokseminen. Ja silloin pitää vain olla töykeä ja pitää laukustaan kiinni.

Pireaus Dream hotellia voin täysin sydämin suositella, nyt jo kahden kokemuksen perusteella. Äärettömän hyvä palvelu vastaanotossa, siisti ja hinta-laatusuhteeltaan (40 e / vrk)  todella hyvät huoneet ja aamiainen ja langaton nettiyhteys huoneessa sisältyvät hintaan. Lisäksi huoneessa on jääkaappi ja vedenkeitin + kahvi/teeaineet.

Edelliseen kertaan parannuksena sain huoneen 3. kerroksesta joka on jo ns. ylin kerros eli huoneissa on parvekkeet. Mutta koska ollaan Kreikassa, aamiainen tarjoillaan kuitenkin kerroksessa 4....












Ohessa kuvia huoneeni parvekkeelta otettuna.

Koska kello oli vasta 17.30 ja minulla oli kiljuva nälkä kälyisten lentokonesämpylöiden jäljiltä, lähdin heti ulos. Ja mitä löydänkään.... Kenkäkauppoja! Siskot, uskokaa minua ja tulkaa tänne vähän kaupoille! Hinnat ovat kohdallaan (uskomattomia kenkiä 7 eurosta ylöspäin, sandaalit alle 15 e, korkkarit alle 25 e ja saappaita 25-100 euroon -  siis semmoisia nahkaisia yli polven saappaita reilulla 50 eurolla...) No, minun kohdallani asiassa on vain yksi ISO mutta: laukku on jo nyt täynnä, sinne ei mahdu....

  

Kenkätaivaiden jälkeen löydän pieneltä kujalta mukavan näköisen pikku kahvilan. Nyt on lomani ensimmäisen Ouzon paikka. Tarjoilija yrittää kovasti kaupata minulle jotain pientä purtavaa Ouzon rinnalle ja toki annan myöten. Hän lupaa tuoda "vähän jotain kalaa". Saan juomani, jäitä pienessä coolerissa ja mezelautasen jossa on taramasalataa, oliiveja, pepperoneja ja marinoituja sardiineja (tms pikkukalaa).  Aaah....

Täydellistä! Nyt tuli vihdoin tunne, että loma voi alkaa!

Nyt kaivaudun hotellin lämpimään vuoteeseen ja nukun oikein pitkät ja hyvät unet. Aamulla minua odottavat Blue Star Paros ja 7,5 tuntia merellä... 

 

Ps.

Nappaskengät = ne kengät – usein sandaalit – jotka saavat jalkapöydän luut sanomaan ”naps” ja ”naps”.

Ei kahta ilman kolmatta

En ole koskaan ollut Kreikassa keväällä.

Siitä se ajatus sitten lähti...


Aina aikaisemmin elo-syys-lokakuussa. Syksyllä sää on mitä mahtavin; ei ole enää niin tukalan kuuma ja merivesi on täydellisen lämmintä. Mutta luonto on mitä se on kuivan ja paahteisen kesän jälkeen; kuivaa, karua, ruskeaa ja pölyistä. Ihmisetkin ovat paahtuneita ja väsyneitä kesän turistiurakan loppumetreillä. Ainakin muutamat.

Minä haluan nähdä kevään! Vihreää, kukkivaa, tuoksuvaa maisemaa ja raikasta merituulta. Jotain erilaista...

Tervetuloa mukaan Kreikkaseikkailuun nro 3!

Tiedän, mitä ajattelette. "Miksei se koskaan käy missään muualla??" No, rehellisesti sanottuna minulla ei ole mitään puolustusta itselleni. Jotkut keräilevät keramiikkaa, minä keräilen saaria. Ja nälkä kasvaa syödessä.

Tämän kertaista reissua varten olen tehnyt jo muutamia suunnitelmia ja ennakkovarauksia. Lennän Helsingistä Ateenaan ja takaisin Budapestin kautta, Malevin kuljettamana. Lennot olivat superedulliset: 139 euroa! Lentoni on perillä Ateenassa klo 15 jälkeen iltapäivällä enkä halua kiirehtiä iltalaivaan, joten varasin myös Ateenasta, Piraeuksesta ensimmäisen hotelliyön. Lähden siis jatkamaan matkaani saarille vasta seuraavana aamuna, virkein silmin ja päivänvalossa.

Ensimmäiseksi saareksi valitsin kauniin ja kuulema kaikkien kreikanmatkaajien pakollisen kohteen: Santorinin. Sieltä olen varannut majoituksen muutamaksi yöksi, näin alkuun.

Koska alkoi näyttää vahvasti siltä, että tulen viettämään keväisen saarihyppelyni Kykladien saarilla, tein vielä yhden varauksen paluumatkaa ajatellen. Paluulentoni Ateenasta lähtee iltapäivällä n klo 16 ja sehän tarkoittaa sitä, että mikäli matkaisin laivalla myös takaisin päin, se pitäisi tehdä edellisenä päivänä. Niinpä etsin edullista ja sopivaa päivälentoa Santorinilta tai muilta lähisaarilta Ateenaan ja löysinkin juuri passelin Olympic Airin lennon Milokselta Ateenaan, 47 euroa.

Näin ollen ensimmäinen saari - Santorini - ja viimeinen saari - Milos - ovat selvillä, kaikki mitä sillä välillä tapahtuu on vielä täysi arvoitus! Ja sehän se tässä onkin parasta.

Laukku on pakattu, varpaankynnet lakattu ja Jokerit hakattu! Loma voi alkaa!