perjantai 1. huhtikuuta 2011

Lumoava Oia

Tänä aamuna nukuin pitkään. Olin onnistunut säätämään ilmastoinnin lämmittämään juuri sopivasti joten kylmyyden tai kuumuuden takia ei tarvinnut yöllä herätä. Jos tästä hotellista jotain negatiivista sanoisi niin sänky voisi tietysti olla pehmeämpi. Mutta kova patja on pieni paha kun päällä on pehmeä peitto!

Selvisin aamupalalle vasta klo 10 ja aivan kuin hotellin isäntä olisi lukenut ajatukseni; kahvi oli selvästi vahvempaa tänään. Toinen yllättävä ilmiö oli aurinko, joka oli tullut esiin vastoin kaikkia sääennusteita. Siihen mennessä kun olin pakannut retkivarusteet ja kiipesin kohti kylää, aurinko paistoi jo lähes pilvettömältä taivaalta. Tässähän tulee kuuma!




Suunnitelmissani oli tänään lähteä käymään saaren pohjoispäässä sijaitsevassa kauniissa taiteilijakylässä Oiassa. Näytti siis siltä, että olin valinnut päivän oikein, sillä aurinkoinen sää sopi oikein hyvin kiertelyyn ja valokuvaamiseen. Suuntasin ensin Firan bussiasemalle ja totesin että seuraava bussi Oiaan lähtisi klo 12.40. Minulla oli 50 minuuttia aikaa ennen sitä joten istahdin yhden keskusaukiolla olevan kahvilan terassille. Terassilla oli paljon porukkaa ja iloinen puheensorina täytti paikan. Selvästi huomasi, että viikonloppu oli alkamassa. Tilasin Frappén ja aloin lukemaan kirjaa. Aurinko porotti jo ihan täydeltä terältä ja niinpä jäin kahvilaan istumaan pidemmäksi aikaa kuin olin alun perin suunnitellut. Meneehän sinne Oiaan busseja myöhemminkin, tilaisuutta istua aurinkoisella terassilla ei tähän aikaan vuodesta kannata missata.

Niinpä palasin bussiasemalle vähän ennen klo 14 jolloin seuraava bussi lähtisi. Kaikki pilvet olivat kaikonneet jonnekin ja mittari näytti varjossa +21 astetta. Täysi kesä siis yllättäen! Ostin lipun valmiiksi (1.60 euroa / suunta) ja odottelin bussin lähtöä muutaman muun turistin kanssa. Asemaa vastapäätä oli koulu ja kun kello pirahti soimaan kahden aikaan, oli aseman piha yhtäkkiä täynnä häliseviä pieniä ja isoja koululaisia. Viikonloppu alkoi! No, arvata saattaa että monen muun bussin lisäksi tämä klo 14 vuoro Oiaan tuli aivan ääriään myöten täyteen. Lapset tietysti ryntäsivät bussiin heti kun se kaartoi paikalle. Turistit yrittivät mahtua sisään viimeisinä. Ehdin jo hetken katua etten mennytkään sillä aikaisemmalla vuorolla, mutta kun pääsin bussiin sisään ilokseni huomasin, että bussin etuosassa istuvat pikkupojat sulloutuivat reppuineen penkeille niin että antoivat minulle yhden vapaan paikan. Kiitin poikia ja istuin alas. Mitään en heidän puheestaan ymmärtänyt mutta selvästi poika joka "joutui" istumaan vieressäni ikkunan puolella sai kuulla kaveriltaan kiusoittelua. Mukavia ja selvästikin hyvätapaisia poikia olivat!

Bussimatka kesti noin 15 minuuttia ja maisemat olivat tietysti upeita. Tie ei valitettavasti kulje siten että näkymät olisivat alas tulivuorelle ja kraateriin päin, mutta toisaalta bussimatkalla näkee hyvin saaren itäpuolen tasangot.

Yllättäen tosiaan se puoli saarta on aivan tasaista ja kokonaan viljeltyä. Tulee mieleen, että miksi ihmeessä kylät ja kaupungit pitää rakentaa mahdollisimman hankalaan paikkaan, tulivuoren kraaterin reunoille, pystysuoraan kalliojyrkänteeseen kun saaren toisella puolella olisi tasaista maata ja rantaa vaikka kuinka paljon. Japanin viimeiaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on selvää, että jos kunnon maanjäristys sattuu, kylät ropisevat alas mereen kuin pienet kivet ja tuho on varmasti aikamoista. Molemmat kylät - Fira ja Oia - kärsivät isoja tuhoja vuoden 1956 järistyksessä ja ne on pitkälti rakennettu uudelleen sen jälkeen. Toisaalta tasaisella maaperällä on huomattavasti helpompi viljellä maata, joten olisiko siinä syy siihen miksi saaren itäosaan ei ole rakennettu isoja kyliä? Santorinilla viljellään pääasiassa tomaatteja ja tietenkin maata pitkin kasvavia viiniköynöksiä joista tuotetaan Santorinin omaa kuuluisaa viiniä.

Oheinen kuva on otettu bussin likaisen ikkunan läpi, mutta vihreää on kuten huomaatte!


Kun bussi saapui Oiaan myös pilvet olivat löytäneet takaisin taivaalle ja sää oli jälleen puolipilvinen. Valokuvista tuli kuitenkin kauniita ja kohteita kuville kyllä riitti! Pienet kujat olivat vielä tyhjillään ihmismassoista ja se olikin kiva, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se että yrität kuvata jotain taloa tai katua etkä saa kuvasta onnistunutta laumoittain parveilevien turistien takia. Voin kuvitella että Oia on täpötäynnä ihmisiä kesä - elokuussa.

Lounasta söin yhdessä niistä jyrkänteen reunalla keikkuvista ylihintaisista näköalatavernoista. Lasi viiniä ja tonnikalasalaatti yhteensä 12 euroa! Mutta hyvää oli ja vatsa tuli täyteen. Maisemaa olisi voinut ihailla loputtomiin....









Tässä muutamia otoksia Oiasta.










Olin miettinyt mahdollisuutta jäädä Oiaan seuraamaan sitä kuuluisaa maailman kauneinta auringonlaskua, mutta koska viimeinen bussi takaisin näytti lähtevän jo klo 18 tienoilla, päätinkin palata takaisin Firaan. Varsinkin kun auringonlaskun näkemisestä ei ollut mitään takeita taivaanrannassa siintävien pilvilauttojen vuoksi.













Muutaman tunnin visiitin jälkeen siis hyppäsin jälleen bussiin ja matkasin takaisin hotellille. Sinne päästyäni, kömmin ansaituille päiväunille.


Illalla seurasin auringonlaskua Firassa, yhdessä näköalatavernassa ja totta tosiaan; pilvet olivat peittäneet taivaanrannan siten ettei varsinaista auringonlaskua nähnyt. Illallista söin toisessa hotellini suosittelemista paikoista Taverna Naoussassa. Palvelu tavernassa oli ainakin ylitsevuotavan ystävällistä, melkeinpä liiaksikin mutta ruoka oli vähän turhan hintavaa laatuun nähden. Söin tarjoilijan suosituksesta uunissa haudutettua vaaleaa kalaa (Baked fish "Plaka") joka tarjottiin ratatouille -tyyppisten vihannesten ja riisin kera. Annos oli iso eikä se ollut kallis (13 e) mutta valitettavasti maun puolesta se oli kyllä hienoinen pettymys.

Talo tarjosi kaikille pöytäkunnille jälkiruuan ja laskun kanssa Limoncello likööriä, mikä tietysti oli mukavaa. Liekö se sitten ollut syynä siihen että paikka oli täpötäynnä; pääasiassa japanilaisia, kiinalaisia ja amerikkalaisia turisteja.









Vastapäätä tavernaa oli kiinalainen ravintola joka oli vastaavasti aivan tyhjä koko illan. Ravintolan kiinalainen isäntä katseli vähän väliä haikeana ikkunasta Taverna Naoussan suuntaan missä "petturimaiset" maamiehensä viettivät hauskaa iltaa kreikkalaisten herkkujen parissa. Kyllä suomi-turisti menee kiltisti syömään mummon lihapullia ja juomaan Lapin Kultaa jos joku "suomalaisen" ravintolan on kohteeseen perustanut!!! ;-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti