Nukuin pitkään.
Olin viipynyt pubissa yli puolen yön ja se vaati veronsa. Niinpä aamutoimien ja laukun pakkaamisen jälkeen kello oli 12 kun lähdin Cafe Stavrokseen aamukahville ja -palalle. Päivästä näytti tulevan tuulinen ja pilvinen (=kylmä), mutta kyllä terassilla tarkeni takki päällä syödä.
Olin viipynyt pubissa yli puolen yön ja se vaati veronsa. Niinpä aamutoimien ja laukun pakkaamisen jälkeen kello oli 12 kun lähdin Cafe Stavrokseen aamukahville ja -palalle. Päivästä näytti tulevan tuulinen ja pilvinen (=kylmä), mutta kyllä terassilla tarkeni takki päällä syödä.
Matkalla huikkasin supermarketillaan olleelle hotellin omistajarouvalle että olen lähdössä tänään ja että tulen ennen sitä tuomaan aivaimen ja maksamaan.
Aamupalan jälkeen palasin huoneeseeni ja pakkasin viimeiset tavarat ja änkesin laukun kiinni. Olin edellisenä päivänä ostanut lipun (8 euroa) NEL Linesin Aqua Jewel -nimiseen laivaan joka lähtisi klo 14:50 ja veisi minut Milokselle. Keskiviikkoisin olisi mennyt myös toinen laiva: nopeampi katamaraani, mutta jotenkin hitaalla laivalla on mukavampaa matkustaa. Tänään näytti kuitenkin siltä että mitään aurinkoristeilyä matkasta ei tulisi.
Noin tunti ennen laivan lähtöä otin laukkuni ja hipsin viimeistä kertaa - ainakin toistaiseksi - kylän raittia satamaa kohti. Poikkesin vielä tervehtimässä Antoniota pajalla. Sain muistoksi valita jonkin esineen kotiinviemisiksi. Nyt kyllä harmittelin, että matkalaukussani ei ollut juurikaan tyhjää tilaa... Valitsin pienen sinisin sävyin koristellun saviastian, jossa voisi esimerkiksi tehdä uunissa pienen yhden hengen lasagne / mussaka / pastitsioannoksen. Kiitin vielä Antoniota mukavista elämyksistä ja vieraanvaraisuudesta. Antonio toivotteli minut tervetulleeksi milloin vain ja naimisiin voidaan mennä myös.... ;-)
Matkalla satamaan pysähdyin vielä supermarketille juttelemaan siellä olleiden tuttujen kanssa ja Old Captain´s barin omistajanainen Kelly sattui myös paikalle maalarinasussaan. Joka puolella ihmiset maalasivat ja kunnostivat paikkoja talven jäljiltä, kärräsivät rakennustarvikkeita sinne ja tänne ja keikkuivat tikapuilla. Kaikki toivottelivat vuorotellen minut aina tervetulleeksi saarelle uudelleen, halattiin ja suukoteltiin. Minä kuljin hitaasti satamaa kohti ja kylä jatkoi rauhallista elämänmenoaan...
Sifnoksesta oli ehdottomasti tullut yksi lempisaaristani, se pääsi samaan kastiin Amorgoksen ja Tiloksen kanssa. Hieman yllättävää sillä olin ajatellut Sifnosta vain välietappina kahden "pääkohteen" Santorinin ja Miloksen välillä. Saari kuitenkin tarjoaa aivan mahtavia maisemia, yksinkertaisuudessaan aitoa ja rehellistä tunnelmaa, hyvää ruokaa ja tietenkin kokoelman "hulluja" ja vähemmän hulluja saarelasia jotka tekevät paikasta niin omalaatuisen ja vastaanotosta lämpimän.
Satamaan oli juuri saapunut se nopeampi AgeanSpeedLinesin katamaraani ja porukkaa tuli ja meni. Minä odottelin rauhassa muutaman hetken päästä saapuvaa omaa Aqua Jeweliäni. Ja haa! Sifnos tarjosi minulle vielä viimeiset palat silmänruokaa! Satamaan oli yön aikana ankkuroitunut jonkinlainen sotalaiva ja kyllähän siinä riitti silmille ihasteltavaa... aluksessa ja sen univormupukuisessa miehistössä... Ei haitannut yhtään vaikka laiva oli vähän myöhässä.
Ja niin tapahtuikin. Mukava farmarin näköinen vanha herran toivotti minut tervetulleeksi Milokselle ja nosti laukkuni kyytiin. Matka satamasta hotellille oli muutamassa minuutissa ohi. Matkalla isäntä kertoi kylästä ja näytti missä ovat parhaat ravintolat ja missä on supermarketti.
Hotellilla hän näytti minulle huoneeni. "Kelpaako?", hän kysyi. Kyllä, todellakin kelpasi!
Olin huoneesta aivan haltioissani.
Huone oli iso yksiö jossa oli baarikeittiö. Keittiössä on jääkaappi, liesi, kahvinkeitin ja voileipägrilli jolla voi tehdä toasteja. Astioita oli hyvä setti ja kattilat ja pannut olivat uusia, hyväkuntoisia. Lisäksi tiskausvälineet olivat valmiina.
Sänkyjä oli kolmelle, ruokaryhmä sekä parvekekalusteet. Keittiösyvennyksessä oli oma pieni parveke ja olohuoneesta oli käynti varsinaiselle parvekkeelle ja pienelle pihalle.
Kylpyhuone oli siisti ja iso. Lisäksi kaappitilaa oli eteisessä ruhtinaallisesti.
Pihaa oli oikeastaan jaettu rakennuksen etupuolen huoneistojen kesken pieniksi maapalstoiksi, vähän niin kuin kukkapenkeiksi tai pieniksi kasvimaiksi. Voi että näin itseni jo istuttamassa reunaan vähän kukkia ja keskelle tomaatintaimia, salaattia, rucolaa, basilikaa, minttua ja muita yrttejä. Jaa niin.... mutta muistin että tarkoitukseni on asua tässä vain 3 yötä...
Puutarhaa koristi oikeutetusti Milon Venuksen patsas jota iltapäivän aurinko kultasi.
Lähdin vielä valoisan aikaa tutkimaan kylää ja käymään kaupassa. Supermarketti oli tietysti kiinni siestan aikaan, mutta löysin kioskin josta sain vettä. Hain myös leipomosta pienen kinkku-juustopasteijan välipalaksi. Matkalla tietysti otin kuvia ja kavereitakin löytyi....
Minulla ja tuolla herra koiralla on jotain yhteistä...
Jos Sifnos oli heti hurmannut minut niin Milos sai aikaan vastaavia tuntemuksia.
Illalla lähdin syömään vasta kymmenen aikoihin. Valitsin keskusaukion vierestä ravintolan, jossa näytti olevan muitakin. Samoin kuin aikaisemmissakin paikoissa tällä reissulla, vain muutama paikka oli auki. Mutta kaikki ne vähätkin paikat olivat täynnä paikallisia, sillä turisteja ei Miloksellakaan näkynyt missään. Hotellin omistajaperheen tytär myöhemmin vahvisti että olin hotellin ainut asiakas ja vuoden ensimmäinen varaus. Hienoa!
Ravintolassa oli todella laaja ruokalista ja selvästi yritystä. Vai mitä sanotte annoskuvista?
Tilasin alkuun grillattua munakoisoa paikallisen juuston ja tomaattien kanssa. Kuvittelin saavani semmoisen pienen lautasen meze-tyyliin mutta annos oli hillittömän kokoinen. Juusto oli ricotta-tyyppistä kotijuustoa ja annos oli "kuorrutettu" vinegrettesiirapilla. Munakoisot olivat ok, juusto oli hyvää ja kirsikkatomaatit myös grillattu, mutta siirappia oli mielestäni liikaa. Olisin ehkä mielummin ottanut annoksen "aitokreikkalaisena" vain sitruunan ja oliiviöljyn kanssa....
Samoin pääruuaksi tilaamani kanasouvlakiannos oli iso (en todellakaan jaksanut syödä kaikkea) ja valiettavasti kana oli hieman kuivaa ja mautonta. Lautasella oli myös pitaleipää mutta kokonaisuus oli hieman kuiva, koska minkäänlaista kastiketta (esim. tsatsikia) ei ollut.
Puolen litran Retsinan kanssa kokonaisuus maksoi 20 euroa, eli ei nyt mitään kamalan kallista.
Huomenna oli sitten tarkoitus tutustua Adamasin satamakylään vähän tarkemmin.
Huomenna oli sitten tarkoitus tutustua Adamasin satamakylään vähän tarkemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti