Lähtöaamu. Ei kiva.
Tämäkin aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä ja lähdenkin siis aamupalalle aikaisemmin kuin olin ajatellut. Se johtui osittain myös siitä, että heräsin jälleen ennen herätyskelloa. Paljon ennen. Ehkä käsillä oleva lähtö sai unen jäämään vajaaksi.
No, ennen yhdeksää olin siis jo hoitanut aamutoimet, pakannut laukkuni valmiiksi ja kävelin kohti satamaa. Minnekäs muualle kuin Cafe Yankosiin. Tarjoilijapoika, joka oli aina aamuvuorossa, tervehti minua iloisena ja tiesi jo tilaukseni. Siinä vaiheessahan alat kuulua "kalustoon" kun voi kahvilassa tilata sanoilla "se tavallinen". Istuin terassille auringonpaisteeseen.
Minulla oli vajaat kaksi tuntia aikaa, sillä olin sopinut hotellin isännän kanssa että noin klo 11 hän lähtee viemään minua lentokentälle. Aamukahvin, nettiselailun ja blogipäivityksen lisäksi minulla siis oli aikaa vielä kuljeskella aamuauringossa ja ottaa kuvia.
Vähän ennen yhtätoista "raahauduin vastenmielisesti" hotellille ja tarkistin vielä että laukut oli pakattu oikein. Se ison suolakurkkupurkin kokoinen Frappe-jauhetölkki mahtui kuin mahtuikin matkalaukkuun. Täytyy vaan toivoa ettei se rähähdä tiukkaan pakatun laukun paineessa. Muuten saadaan pyykkiä pestessä kahvia...!
Käsimatkatavaroihin sujautin kalleimmat aarteeni; saviastian Antonion pajalta sekä edellisenä päivänä ostamani Milos Venuksen patsaan.
Respassa vietin vielä tovin hotellin isännän ja hänen tyttärensä kanssa. Tytär, jonka nimeä en osaa tähän kirjoittaa, oli niin ystävällinen ja ihana. Aivan äärettömän sympaattinen ja lämmin ihminen. Pohjustin jo alustavasti majoitusdiiliä ensi syyskuuksi, koska Milos oli alkanut tuntua saarelta jolle ehdottomasti palaan. Ei vähiten sen vuoksi että sen ympärillä on paljon pieniä pieniä saaria joihin haluan tutustua. Milos vaikuttaisi täydelliseltä "tukikohdalta". Toisekseen en juurikaan ollut ehtinyt nähdä saaresta kuin murto-osan, joten eilen kohtaamani Angelin sanat mielessäni, paluu tuntui todella todennäköiseltä.
Oli aika lähteä kentälle. Ennen sitä sain kuitenkin pienen lahjan hotellilta; valkoisessa pahvilaatikossa olisi kuulema pieni Milon Venus -patsas minulle muistoksi vierailustani...
Niinpä minä, iso laukku, pikku laukku, käsilaukku ja kaksi patsasta lähdettiin hotellin minibussilla kohti lentokenttää.
Lentokenttä oli juuri sellainen kuin kuvittelin; pieni valkoinen "lato" heinäpellolla. Olin hieman ajoissa joten paikalla ollut Olympic Airin virkailija sanoi ettei vielä ota laukkuani. "Odotellaan että poliisi tulee." Jahas, mielenkiintoista. Ja hetken päästä poliisiauto kurvasi pihaan ja (komea) poliisijorgos tuli sisään. Ruumaan menevät laukut siis läpivalaistiin hänen silmiensä edessä. Sama poliisi suoritti myös "turvatarkastuksen". Ilmeisesti virkailijat olivat todenneet kaikkien lipun ostaneiden olevan paikalla sillä meidät päästettiin koneeseen puoli tuntia etuajassa. Odotushallista astuttiin kentän pihalle ja virkailijan perässsä käveltiin puskien takana odottelevalle koneelle.
Minulla oli paikka 9A joka osoittautui "takariviksi" eli ihan oikeasti peräpenkiksi. Koneessa 9. rivi oli viisipaikkainen, niinkuin busseissa. Koneessa oli siis 37 paikkaa. Niin pienellä koneella en ole koskaan matkustanut. No lentokin kesti vain 25 minuuttia. Ja katsokaa nyt; voiko tuota saarta ja maata olla rakastamatta?
Kyllä tuntui uskomattomalta taittaa matka Milokselta Ateenan kentälle 25 minuutissa. Se oli tietyllä tavalla vähän liiankin nopea "lopetus" lomalle. Liian iso loikka saarihyppelylle...
Lento Ateenasta Budapestiin oli kuin koululaiskuljetus. Jokin EU:n kulttuurivaihtoon liittyvä luokkaretkiryhmä oli Ateenasta lähdössä Unkariin vierailulle, joten kone oli täynnä meluavia ja kiljuvia 11-13 -vuotiaita. He aplodeerasivat nousussa ja laskussa ja huutelivat toisilleen koneen eri osista. Iltalento Budapestistä Helsinkiin sujui huomattamasti rauhallisemmin. Enää edessä bussimatka Tampereelle.
Minulla on syntynyt paljon ajatuksia reissustani ja saarista joita olen nähnyt. Jaan ne ajatukset vielä huomenissa kanssanne. Teen yhteenvedon. Pesen pyykkiä ja kirjoitan vielä vähän lisää....
Tämäkin aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä ja lähdenkin siis aamupalalle aikaisemmin kuin olin ajatellut. Se johtui osittain myös siitä, että heräsin jälleen ennen herätyskelloa. Paljon ennen. Ehkä käsillä oleva lähtö sai unen jäämään vajaaksi.
No, ennen yhdeksää olin siis jo hoitanut aamutoimet, pakannut laukkuni valmiiksi ja kävelin kohti satamaa. Minnekäs muualle kuin Cafe Yankosiin. Tarjoilijapoika, joka oli aina aamuvuorossa, tervehti minua iloisena ja tiesi jo tilaukseni. Siinä vaiheessahan alat kuulua "kalustoon" kun voi kahvilassa tilata sanoilla "se tavallinen". Istuin terassille auringonpaisteeseen.
Minulla oli vajaat kaksi tuntia aikaa, sillä olin sopinut hotellin isännän kanssa että noin klo 11 hän lähtee viemään minua lentokentälle. Aamukahvin, nettiselailun ja blogipäivityksen lisäksi minulla siis oli aikaa vielä kuljeskella aamuauringossa ja ottaa kuvia.
Vähän ennen yhtätoista "raahauduin vastenmielisesti" hotellille ja tarkistin vielä että laukut oli pakattu oikein. Se ison suolakurkkupurkin kokoinen Frappe-jauhetölkki mahtui kuin mahtuikin matkalaukkuun. Täytyy vaan toivoa ettei se rähähdä tiukkaan pakatun laukun paineessa. Muuten saadaan pyykkiä pestessä kahvia...!
Käsimatkatavaroihin sujautin kalleimmat aarteeni; saviastian Antonion pajalta sekä edellisenä päivänä ostamani Milos Venuksen patsaan.
Respassa vietin vielä tovin hotellin isännän ja hänen tyttärensä kanssa. Tytär, jonka nimeä en osaa tähän kirjoittaa, oli niin ystävällinen ja ihana. Aivan äärettömän sympaattinen ja lämmin ihminen. Pohjustin jo alustavasti majoitusdiiliä ensi syyskuuksi, koska Milos oli alkanut tuntua saarelta jolle ehdottomasti palaan. Ei vähiten sen vuoksi että sen ympärillä on paljon pieniä pieniä saaria joihin haluan tutustua. Milos vaikuttaisi täydelliseltä "tukikohdalta". Toisekseen en juurikaan ollut ehtinyt nähdä saaresta kuin murto-osan, joten eilen kohtaamani Angelin sanat mielessäni, paluu tuntui todella todennäköiseltä.
Oli aika lähteä kentälle. Ennen sitä sain kuitenkin pienen lahjan hotellilta; valkoisessa pahvilaatikossa olisi kuulema pieni Milon Venus -patsas minulle muistoksi vierailustani...
Niinpä minä, iso laukku, pikku laukku, käsilaukku ja kaksi patsasta lähdettiin hotellin minibussilla kohti lentokenttää.
Lentokenttä oli juuri sellainen kuin kuvittelin; pieni valkoinen "lato" heinäpellolla. Olin hieman ajoissa joten paikalla ollut Olympic Airin virkailija sanoi ettei vielä ota laukkuani. "Odotellaan että poliisi tulee." Jahas, mielenkiintoista. Ja hetken päästä poliisiauto kurvasi pihaan ja (komea) poliisijorgos tuli sisään. Ruumaan menevät laukut siis läpivalaistiin hänen silmiensä edessä. Sama poliisi suoritti myös "turvatarkastuksen". Ilmeisesti virkailijat olivat todenneet kaikkien lipun ostaneiden olevan paikalla sillä meidät päästettiin koneeseen puoli tuntia etuajassa. Odotushallista astuttiin kentän pihalle ja virkailijan perässsä käveltiin puskien takana odottelevalle koneelle.
Minulla oli paikka 9A joka osoittautui "takariviksi" eli ihan oikeasti peräpenkiksi. Koneessa 9. rivi oli viisipaikkainen, niinkuin busseissa. Koneessa oli siis 37 paikkaa. Niin pienellä koneella en ole koskaan matkustanut. No lentokin kesti vain 25 minuuttia. Ja katsokaa nyt; voiko tuota saarta ja maata olla rakastamatta?
Kyllä tuntui uskomattomalta taittaa matka Milokselta Ateenan kentälle 25 minuutissa. Se oli tietyllä tavalla vähän liiankin nopea "lopetus" lomalle. Liian iso loikka saarihyppelylle...
Lento Ateenasta Budapestiin oli kuin koululaiskuljetus. Jokin EU:n kulttuurivaihtoon liittyvä luokkaretkiryhmä oli Ateenasta lähdössä Unkariin vierailulle, joten kone oli täynnä meluavia ja kiljuvia 11-13 -vuotiaita. He aplodeerasivat nousussa ja laskussa ja huutelivat toisilleen koneen eri osista. Iltalento Budapestistä Helsinkiin sujui huomattamasti rauhallisemmin. Enää edessä bussimatka Tampereelle.
Minulla on syntynyt paljon ajatuksia reissustani ja saarista joita olen nähnyt. Jaan ne ajatukset vielä huomenissa kanssanne. Teen yhteenvedon. Pesen pyykkiä ja kirjoitan vielä vähän lisää....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti