Tiistaiaamu valkeni jälleen aurínkoisena. Hyvältä näytti siis!
Kertasin vielä mielessäni edellisen päivän tapahtumia ja naureskelin kaikille hullutuksille. Sain ihan aiheellisesti kotomaiselta komeamman sukupuolen edustajalta korjaavaa palautetta edellisestä blogitekstistä; Antonion ajopeli ei suinkaan ole Skoda vaan Alfa Romeo. Kiitos! Teksti on nyt korjattu, Antoniolle en taida kertoa "pikku" mokastani... :-)
Ravintola, jossa illalla söimme oli nimeltään Cayenne Restaurant. Ravintola sijaitsee Apolloniassa pienen sivukujan varrella.
Ravintola ansaitsee ehdottomasti tulla mainostetuksi tätäkin kautta sillä ruoka jota söimme oli taidetta! Ja taidetta oli myös seinillä. Molemmista tuotoksista vastasi sama mies; paikan nuori perustaja ja kokki Nikos.
Hän siis myös on maalannut taulut ravintolan seinillä ja täytyy sanoa että illallinen oli siis täydellinen elämys kaikille aisteille.
Ravintolan nettisivut löytyvät tämän linkin takaa:
http://www.sifnos-cayenne.gr/
Koska pääsiäinen on tulossa ja on siis paastonaika, Antonio ei syö lihaa eikä kalaa. Alkupalaksi Antonio tilasi ison "bruschetta" -tyyppisen annoksen eli iso paahdettu leipä, jonka päällä oli kekona pilkottua fetajuustoa, tomaatteja ja kapriksia yrteillä ja oliiviöljyllä ryyditettynä.
Pääruuaksi kokki loihti luultavasti parhaan risoton ikinä! Risotto oli täydellisen kermaista ja juuri oikean kypsyistä. Parmesaania ei oltukaan sekoitettu risottoon valmiiksi vaan se oli vuoltu ohuiksi lastuiksi annoksen pinnalle. Nam!
Jälkiruoka oli myös ihan omaa luokkaansa. Valkosuklainen panna cotta ja ympärillä punaviinistä tehty kastike joka oli maustettu kanelilla ja chilillä / cayennepippurilla. Juuri täydellistä!
Mutta nyt tähän päivään!
Päätin lähteä takaisin Apolloniaan, nyt paikallisbussilla ihan omin päin. Aamukahvin jälkeen törmäsin tietenkin Antionioon joka kysyi olisiko minulla hieman aikaa. Koska bussin lähtöön oli melkein tunti, seurasin miestä pajalle. Hän tarvitsi apua kuivuneiden kippojen siirtämisessä uunin päältä alas pöydille. Yksin hommassa menee tietenkin kauan kun joutuu nousemaan tikkaita ylös ja alas ja hakemaan esineitä muutaman kerrallaan. Autoin mielelläni, se kai oli vähintä mitä voisin tehdä. Antonio nousi uunin päälle ja ojenteli minulle töitään ja minä kiikutin ne hyllyille ja pöydille. Ruukkuja, kynttilänjalkoja, isoja ja pieniä majakka-kynttilätelineitä.
Leikkimielisesti kysyin ottaisiko Antonio minut tänne kesäapulaiseksi. Homma olisi kuulema minun! :-)
Siinä työn lomassa Antonio kertoi mitä ennustajaeukko oli jättämistäni öljyläikistä sanonut. Minulla on kuulema terve ja pitkä elämä, ei mitään isompia sairauksia. Kahden vuoden päästä joku mies haluaa mennä kanssani naimisiin ja tuo mies on jostakin kylmästä maasta (onpa hyvä, ajattelin). Tässä välissä Antonio tietenkin lisäsi että nyt hänen sydämensä oli murtnut, hän kun oli niin toivonut että se mies olisi hän... Ja silmäniskua perään. Sitten hän kertoi vielä että lähtisin lähivuosina matkalle Australiaan, Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan. Hauska ja "yllättävä" ennustus....
Kun päivän "työvuoro" oli ohi, hyppäsin bussiin ja matkasin Apolloniaan. Matka maksaa 1,50 euroa, mutta bussiaikataulut eivät sitten pidä yhtään paikkaansa. Bussi tulee jos tulee ja osa vuoroista ajetaan vain jos on koululaisia kyytiin otettavaksi.
Apolloniassa söin kevyttä lounasta eräässä kivassa terassikahvilassa, kiertelin ympäriinsä ja valokuvasin.
Iltapäivällä tulin takaisin Kamaresiin taksilla (8 euroa) ja otin pienet iltapäivätorkut. Illalla suuntasin tietenkin kantapaikkaani Old Captain´s Bariin. Paikka täyttyi nopeasti sillä olihan se ainut pubi joka koko kylässä oli auki. Kävin syömässä vastapäisessä pizzeriassa, siinä samassa missä ensimmäisenäkin iltana. Jälleen makuhermojani hemmotiltiin uskomattoman hyvällä ruualla. Alkuun söin tirisevällä pannulla tarjoiltua paistettua juustoa ja pääruuaksi kotitekoista tagiatelle pastaa, ítsetehdyn peston, valkosipulin, oliiviöljyn ja tuoreiden kirsikkatomaattien kanssa. Taivaallisen hyvää!
Illallisen jälkeen palasin vielä pubiin, olihan tämä viimeinen iltani Sifnoksella. Olin saanut muutaman päivän aikana niin monta hyvää ystävää ja tuttua kyläläisistä. Lisäksi tänä iltana tutustuin nuoreen pariisilaiseen pariskuntaan. Kyllä ne ovat ihmiset jotka tekevät paikan!
Kertasin vielä mielessäni edellisen päivän tapahtumia ja naureskelin kaikille hullutuksille. Sain ihan aiheellisesti kotomaiselta komeamman sukupuolen edustajalta korjaavaa palautetta edellisestä blogitekstistä; Antonion ajopeli ei suinkaan ole Skoda vaan Alfa Romeo. Kiitos! Teksti on nyt korjattu, Antoniolle en taida kertoa "pikku" mokastani... :-)
Ravintola, jossa illalla söimme oli nimeltään Cayenne Restaurant. Ravintola sijaitsee Apolloniassa pienen sivukujan varrella.
Ravintola ansaitsee ehdottomasti tulla mainostetuksi tätäkin kautta sillä ruoka jota söimme oli taidetta! Ja taidetta oli myös seinillä. Molemmista tuotoksista vastasi sama mies; paikan nuori perustaja ja kokki Nikos.
Hän siis myös on maalannut taulut ravintolan seinillä ja täytyy sanoa että illallinen oli siis täydellinen elämys kaikille aisteille.
Ravintolan nettisivut löytyvät tämän linkin takaa:
Pääruuaksi kokki loihti luultavasti parhaan risoton ikinä! Risotto oli täydellisen kermaista ja juuri oikean kypsyistä. Parmesaania ei oltukaan sekoitettu risottoon valmiiksi vaan se oli vuoltu ohuiksi lastuiksi annoksen pinnalle. Nam!
Jälkiruoka oli myös ihan omaa luokkaansa. Valkosuklainen panna cotta ja ympärillä punaviinistä tehty kastike joka oli maustettu kanelilla ja chilillä / cayennepippurilla. Juuri täydellistä!
Mutta nyt tähän päivään!
Päätin lähteä takaisin Apolloniaan, nyt paikallisbussilla ihan omin päin. Aamukahvin jälkeen törmäsin tietenkin Antionioon joka kysyi olisiko minulla hieman aikaa. Koska bussin lähtöön oli melkein tunti, seurasin miestä pajalle. Hän tarvitsi apua kuivuneiden kippojen siirtämisessä uunin päältä alas pöydille. Yksin hommassa menee tietenkin kauan kun joutuu nousemaan tikkaita ylös ja alas ja hakemaan esineitä muutaman kerrallaan. Autoin mielelläni, se kai oli vähintä mitä voisin tehdä. Antonio nousi uunin päälle ja ojenteli minulle töitään ja minä kiikutin ne hyllyille ja pöydille. Ruukkuja, kynttilänjalkoja, isoja ja pieniä majakka-kynttilätelineitä.
Leikkimielisesti kysyin ottaisiko Antonio minut tänne kesäapulaiseksi. Homma olisi kuulema minun! :-)
Siinä työn lomassa Antonio kertoi mitä ennustajaeukko oli jättämistäni öljyläikistä sanonut. Minulla on kuulema terve ja pitkä elämä, ei mitään isompia sairauksia. Kahden vuoden päästä joku mies haluaa mennä kanssani naimisiin ja tuo mies on jostakin kylmästä maasta (onpa hyvä, ajattelin). Tässä välissä Antonio tietenkin lisäsi että nyt hänen sydämensä oli murtnut, hän kun oli niin toivonut että se mies olisi hän... Ja silmäniskua perään. Sitten hän kertoi vielä että lähtisin lähivuosina matkalle Australiaan, Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan. Hauska ja "yllättävä" ennustus....
Kun päivän "työvuoro" oli ohi, hyppäsin bussiin ja matkasin Apolloniaan. Matka maksaa 1,50 euroa, mutta bussiaikataulut eivät sitten pidä yhtään paikkaansa. Bussi tulee jos tulee ja osa vuoroista ajetaan vain jos on koululaisia kyytiin otettavaksi. 
Iltapäivällä tulin takaisin Kamaresiin taksilla (8 euroa) ja otin pienet iltapäivätorkut. Illalla suuntasin tietenkin kantapaikkaani Old Captain´s Bariin. Paikka täyttyi nopeasti sillä olihan se ainut pubi joka koko kylässä oli auki. Kävin syömässä vastapäisessä pizzeriassa, siinä samassa missä ensimmäisenäkin iltana. Jälleen makuhermojani hemmotiltiin uskomattoman hyvällä ruualla. Alkuun söin tirisevällä pannulla tarjoiltua paistettua juustoa ja pääruuaksi kotitekoista tagiatelle pastaa, ítsetehdyn peston, valkosipulin, oliiviöljyn ja tuoreiden kirsikkatomaattien kanssa. Taivaallisen hyvää!
Illallisen jälkeen palasin vielä pubiin, olihan tämä viimeinen iltani Sifnoksella. Olin saanut muutaman päivän aikana niin monta hyvää ystävää ja tuttua kyläläisistä. Lisäksi tänä iltana tutustuin nuoreen pariisilaiseen pariskuntaan. Kyllä ne ovat ihmiset jotka tekevät paikan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti