Ensimmäinen Kreikan aamu... ja kello 5.30. Ai että nukuin hyvin!
Suihkuun, meikki ja hiukset kuntoon ja aamupalalle. Tarkoituksena lähteä hotellilta tasan klo 7.00 jotta ehdin klo 7.25 lähtevään laivaan. Edellisellä kerrallahan v 2009 otin paniikissa taksin koska en ollut varma osaanko oikealle laivalle ja tiukalle meni; olin laivassa 10 min. ennen lähtöä. Nyt kuitenkin tein jo eilen illalla päätöksen, että kävelen aamulla satamaan. Matka portille E7 on kuitenkin vain muutama sata metriä.
Kaukaa viisaana olin myös maksanut huoneen jo saapuessa, eli tasan seitsemältä lähdin laukkuni kanssa satamaan päin. Ja portille E7. Ja portilla E7 oli ihan erimerkkisiä laivoja. Mitä?!? Ja kaukana kaukana suuren U-muotoisen satama-altaan toisella, siis aivan vastakkaisella laidalla, köllötteli Blue Star Paros valmiina lähtöön. Kyllä, sana "Paros" sen laivan kyljessä luki. Mitä hemmettiä??
Se kertoo varmaan jotain epätodellisesta olotilastani että marssin portilla E7 sijaitsevaan BSF lipputoimistoon kysymään missä laiva on.... Jotenkin kai kuvittelin, että on olemassa kaksi "Paros" nimistä laivaa ja se toinen on vaan myöhässä.... tai että se lähtee tuolta toiselta puolelta ja sitten pyörähtää ympäri satama-altaassa ja peruuttaa ottamaan matkustajat tältä portilta... tai että olen nyt vaan nähnyt ihan harhoja!!! Tai että kaikki on vaan pahaa unta ja kohta herään.
Poika toimistossa sanoi, että laiva lähtee sieltä missä se on ja että minun pitää kävellä koko satama-alue ympäri. Jaa mitä?? Epätoivoisena mittailin matkaa, ja totesin että en ikimaailmassa ehtisi laivaan edes juoksemalla. Matka vaan on liian pitkä. Siinä meni mun laiva! Voitte uskoa, että hieman kirosin... ja ennenkaikkea sitä että en ollut ottanut sitä taksia hotellilta.
Taksia, TAKSIA. Äkillinen agressio ja ylioptimismi ottivat yllättäen minusta vallan ja päätin löytää taksin vaikka sitten tahdonvoimalla. Minähän yritän edes!
Portilla E7 oli vähän kauempana kolme taksia tolpalla. Juoksin siihen suuntaan mutta kaksi taksia lähti juuri pois. Kolmas oli vielä paikoillaan hätävilkut päällä. Juoksin taksin luo ja tähyilin ympärilleni näkyykö kuskia missään. Onneksi kuski bongasi minut kesken flirttailunsa (lipputoimiston tytön kanssa) ja kysyi tarvitsenko taksia. Tarvitsen! Huusin, että minun pitää ehtiä Blue Star Paros laivaan. Tyttö näytti samaan aikaan kauhistuneelta ja huvittuneelta ja koputteli rannekelloaan. Taksikuski sen sijaan sai jalat alleen ja kohta oli laukkuni lennähtänyt takakonttiin. Juuri ja juuri sain takapenkillä oven kiinni kun jo mentiin. Kello näytti 7.20. Viisi minuuttia aikaa.
Kysyin kuskilta onko meillä mitään mahdollisuuksia ehtiä. "Don´t worry, you´ll make it!" sanoi kuski ja sitten sitä mentiin. Yhtäkkiä minua alkoi naurattaa ihan hillittömästi, mutta kauhultani en voinut edes nauraa. Tämähän on ihan Amazing Race! Matkalla oikealle portille oli ainakin kolmet liikennevalot ja muuta liikennettä ihan kiitettävästi. Kuski vaihteli kaistaa ja puikkelehti autojen väleistä. Satama oli tietenkin tien toisella puolella, tien jolla molempiin suuntiin oli kaksi kaistaa. Ensin kuski ehdotti, että hän jättäisi minut sataman portin kohdalle, mutta pyysin kuskia kuitenkin tekemään U-käännöksen jos vaan mahdollista. Ajattelin, etten ikinä pääse neljän kaistan yli tässä liikenteessä, kun suojatietäkään ei siinä ollut. Kaistojen välissä oli tietenkin aita joten kuski joutui ajamaan muutaman sata metriä sataman portin ohi voidakseen kääntyä. U-käännös näytti olevan lähes mahdottomuus, sillä vastaantulevaa liikennettä oli koko ajan tasaisena virtana.
Kuin ihmeen kaupalla jostain ilmestyi rako johon kuski auton pyöräytti. Käännös meni hieman pitkäksi joten pientä paikkausta joutui tekemään. Kello oli 7.23 kun taksi pysähtyi jarrut kirskuen portin eteen. Sisään ei enää voinut ajaa, sillä portti oli jo suljettu. Kuski auttoi laukkuni takakontista. Lykkäsin 20 euron setelin (pienin seteli mitä minulla oli) kuskin käteen ja kiitin päiväni pelastamisesta. Matkan hinta olisi ollut oikeasti n 3 euroa... Olisin kyllä lisäksi pussannut miestä jos aikaa olisi ollut. Juoksin laivaa kohti ja ehdin juuri ja juuri. Olin viimeinen joka laivaan nousi, sillä paatti lähti tasan 7.25. Laivapoikia nauratti ja niin minuakin kun laukun säilöön jätettyäni nousin liukuportaita yläkerroksiin. En tiedä olisiko oikeasti pitänyt itkeä vai nauraa...
Liitän tähän kuvia jotka otin laivan kannelta kun se loittoni Piraeuksesta. Niitä aivan ensimm
äisiä kuvia en kuitenkaan voi käyttää, sillä ne ovat ihan tärähtäneitä. En meinannut millään saada käsieni tärinää lakkaamaan...
äisiä kuvia en kuitenkaan voi käyttää, sillä ne ovat ihan tärähtäneitä. En meinannut millään saada käsieni tärinää lakkaamaan...Merimatka Santorinille kesti 7,5 tuntia laivan pysähtyessä ennen sitä Paroksella, Naxoksella ja Ioksella.
Sää oli puolipilvinen ja tyyni, vaikka toki avomerellä tuulikin välillä kovaa. Muutamina hetkinä kannen terassilla pääsi nauttimaan auringonpaisteestakin.
Aika kului mukavasti kirjan ja nettisurffailun parissa. Laivan langatonta yhteyttä pääsi käyttämään 3 eurolla 120 minuuttia.
Saapuminen Santorinille oli pilvisestä ja sumuisesta säästä huolimatta hieno kokemus. Saari näyttää todellakin isolta suklaakakulta joka on päältä koristeltu kermavaahdolla. Valkoiset kylät kalderan laidoilla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaldera) hohtavat tummasta taustasta kauniisti. Voin vain kuvitella miten vaikuttava näky onkaan aurinkoisella säällä.
nimisestä hotellista. Koska hotellin palveluun ei kuulunut nouto satamasta, tarvitsin jälleen taksin. Satamassa olikin takseja odottamassa pitkä liuta ja ei kun matkaan vaan. Ihan yhtä upeaa kuin laivan saapuminen alhaalla vuorenseinämässä olevaan satamalaituriin oli myös taksimatka satamasta ylös Firaan. Nousimme serpentiinitietä ylös, ylös ja ylemmäs ja maisemat olivat huikeita. Korkeanpaikankammoisille tämä kohde ei kyllä sovellu!Taksi löysi hotelliin perille ja maksoi tippeineen 15 euroa. Ja hotelli: aivan upea! Sain hyvää palvelua heti alusta lähtien ja huoneen nro 1, katutasosta.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Huoneen sisustuksessa oli käytetty tummaa puuta ja tummanruskeaa kiveä. Verhot ja päiväpeitto olivat viininpunaiset ja lattia sekä seinät kermanväriset.
Peili oli sijoitettu kivistä rakennettuun holvikaaren muotoiseen nurkkaukseen ja koristeltu kynttilöillä ja kauniilla esineillä. WC oli pieni mutta siisti. Vaatekaapissa oli useampi henkari ja silityslauta ja -rauta. Asiat joita harvemmin Kreikassa näkee. Ja huoneessa tietenkin toimi langaton nettiyhteys.
Huoneessa oli kylmä (+18C), mutta onneksi lämmitys toimi. Laattalattia oli tietysti ihan
jäinen joten villasukat tulivat tarpeeseen. Ulkona lämpötila oli myös n. +18 C mutta kovin oli pilvistä.
Purettuani hieman tavaroita lähdin etsimään lähikauppaa. Olin hotellin respasta saanut kartan ja hyviä ohjeita kaupoista ja auki olevista tavernoista. Kävin kääntymässä kylän keskustassa, bongasin bussiaseman ja muutamia auki olevia kahviloita.
Istahdin erääseen kahvilaan lasilliselle ja koin jälleen jotain ihmeellistä. Huomioini kiinnittyi kahvilan seinällä olevaan vanhaan pariskuntaa esittävään valokuvaan. Säpsähdin, sillä kuva oli aivan samanlainen kuin isovanhemmillani on heidän seinällään omista vanhemmistaan. Ihmeellistä oli se, että myös kuvan henkilöt näyttivät samannäköisiltä kuin isovanhempieni (en nyt muista kummanko - mummun vai ukin) vanhemmat. Piirteet olivat hämmästyttävän samannäköiset! Minun oli pakko mainita kahvilan tytölle asiasta, sillä jäin todella tuijottamaan kuvaa. Mystinen tunne...
Löysin myös minimarketin josta ostin vettä ja paikallista viiniä jota kauppias lorotteli minulle suoraan hanasta tyhjään vesipulloon (!!).
Palasin kylille vielä illemmalla vähän ennen auringonlaskua ottamaan muutamia valokuvia ja kiertelemään.
Illallista söin yhdessä niistä muutamasta auki olevasta tavernasta ja ihan kelpo murkinaa sainkin.
Itse tehtyä taramasalataa, oliivitahnaa ja mussakaa. Nams!
Hotellille hipsin sateen saattelemana joskus klo 22 jälkeen. Lämmitykset päälle, pitkähihaista ja -lahkeista yövaatetta ja villasukat ja kaivautuminen peiton alle. Vielä yksi mukava yllätys oli edessä sillä päiväpeiton alta löytyikin ihka oikea untuvatäkki raikkaassa valkoisessa pussilakanassa! Aaah, mitä odottamatonta luksusta Kreikassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti